Tänään Runebergin päivänä nautimme vaalikahvit -minä otan teetä. Äänestäminen on oiva tapa ilmaista mielipiteensä, sopivan hiljainen minulle. En ole poliittisesti aktiivinen, mutta kerään mielelläni tietoa kyseiseltäkin alueelta ja mietiskelen asioita. Voin keskustella politiikasta tasan kahden henkilön kanssa tässä maailmassa.  

Tänään kovan kaksiviikkoisen jälkeen pitäisi osata rentoutua. Jännitän, saanko pitää vapaapäiväni rauhassa lasten kanssa. Tämmöinen minä muun muassa pahimmillani olen. Olen väsynyt, tahdon rauhoittua -mutta aika ajoin se on hankalaa. Saan siis tehdä tänään töitä sen parissa.

Töissä kiirettä, mutta minulla oli ihan hyvä olotila. Maanantaina on puhtaaksikirjoitusta ja siitähän minä pidän, kuten tiedetään töissäkin.  Olen hoitoalalla, mutta ajoittain en koe tekeväni sellaista työtä, josta oikeasti nautin. Vastuu ja työn määrä kuormittavat liikaa, asiakkaat jäävät usein mielestäni vähälle -kokonaisuus kärsii. Olen ajatellut opiskelevani jotain sellaista ammattini lisäksi, josta voisin ammentaa iloa ja hyvää oloa asiakkailleni. Olen haaveillut esimerkiksi luontaishoitajan ammatista. Tärkeää olisi saada myös ihmisten tietoisuutta vanhuudesta ja elämästä hoivakodissa lisättyä -mietin välillä projekteja miten omaiset saataisiin mukaan vanhuksen arkeen ja juhlaan. Nämä ajatukset virkistävät ja väsyttävät, koska tiedän kaikki matkan mutkat. Onni on kuitenkin, että minulla on töitä -ja jos sieltä kaivataan niin elämäähän se vain on.

Levännyt hoitaja on kuitenkin myös hyvä hoitaja, joten nyt on aika rentoutua. 

Ulkona on hyvin kaunista ja kylmää. Sain eilen töihin mennessä hyviä kuvia, nyt vain pitäisi löytää piuha millä kuvat sai siirrettyä kamerasta koneelle.

Helmikuun valo on jotain ainutlaatuista. Sitä ei koe missään muualla kuin Suomessa. Laskeskelin, että varsinaista talvea kestää nyt puolitoista kuukautta. Lunta sataa nimittäin vielä maaliskuun puolivälissä. Helmeilevässä valossa kylmyyttä ja iltojen pimeyttä on helpompi kestää.

Lämmin juoma -tee, on myös talvipäivien ilo. Nautin monenelaisia teelaatuja mm. vihreää japanilaista senchaa, valkeaa helmiteetä, afrikkalaista rooibos teetä, brasiliailaisia teelaatuja- olen aika ennakkoluuloton. Nyt suosikkini on yllättävää kyllä pussiteenä saatava Russian earl grey -en ole löytänyt sitä vielä irtolehtiteenä. 

Eikä minulle ole vierasta kerätä luonnosta puhtaita lehtiä teeksi. Mansikankannoista ja mustikanlehdistä uutettu yhdistelmä on ihanaa. Frantsilan luomutilan yrttiteet ovat myös hyviä. Tällä hetkellä kotoa löytyy Tuutua, mutta ei parane sitä juoda ennen iltavuoroa -ehkä nautin sitä kotiuduttuani pakkasesta.

 

 Olen persoonaltani ollut aina kovin huolestuvainen ja reagoin herkästi ilmapiirimuutoksiin. Viimeiset neljä vuotta ovatkin olleet oikeita sisäisen rauhan oppivuosia.  Vaikka kuvailen itseäni usein sopeutuvaiseksi ja rauhalliseksi, en sitä todellisuudessa ole. Olen jännittynyt, stressiherkkä, helposti manipuloitavissa hermostumaan. Ja nämä olotilat eivät tee minulle yhtään hyvää. Joku sanoo, että pieni stressi vain laittaa tekemään kovemmin töitä, niin minutkin -mutta hermostuneesti, ahdistuneesti ja mitä siitä seuraa? Paha mieli, usein itselleni, mutta myös muille -ja huonoa jälkeä!

Saan tehdä kovasti töitä, etten kiehu yli. Hengitän rauhallisesti ja totean mielessäni, ettei kaikki paha ole minusta -itseasiassa haluan kaikille hyvää. On asioita joille en mahda mitään, ne vain tapahtuvat -en ole niitä ansainnut -mutta eivät ole muutkaan. Tämmöisellä itsepuhelulla ja hengittämiseen keskittymällä saan itseni joskus rauhoittumaan, joskus en. Myös kirjoittaminen rauhoittaa.

Kävin aamulla tekemässä tunnin töitä ja tulin kotiin. Illalla menen uudestaan seitsemäksi  tai seitsemäksi ja puoleksi tunniksi. Tämmöistä elämä on. Lämmitän tässä välillä taloa, tilasin vaatteita, pesen pyykkiä, astioita. Elän. Usein negatiiviset tunteet liittyvät juuri aikaan ja sen käyttöön. Olen vihainen miehelleni, koska koen että hän on paljon poissa luotani esimerkiksi viikonloppuisin -olen ärsyyntynyt lasteni jatkuvaan pelaamiseen, koska koen yhteisen ajan vähenevän, olen vihainen työnantajalle, koska sijaisia on vähän ja se olen aina minä, joka joustaa -kaikki on minun ajastani pois. Kun rauhoitan mieleni ja laitan vihan syrjään, koen että elän joka sekunnin, olin sitten mieheni vieressä, lasteni kanssa tai töissä. Jatkuvan stressaamisen ja nalkuttamisen sijasta mieleni on tyyni ja minulla on enemmän aikaa ja voimia kaikelle ja kaikille. Myös itselleni. Näin ollen vanhenen arvokkaasti ja olen ulkoisestikin paremman näköinen tasapainoisena ja hymyilevänä kuin huutavana noita-akkana.

Talvirauhaa!

 Olen miettinyt ruoka-asioita tänään, johtuen varmaan eilisistä talvesta selviytymisohjeista. Uskon vahvasti siihen, että omaa oloaan korjaa helpoiten ruokavaliolla. Jo parissa päivässä fyysisessä voinnissa näkyy muutoksia huonompaan, jos vain herkuttelee ähkyyn asti. Jouluna tämä ei liene harvinaista. Ja kun fyysinen minä kärsii, masentuu ja ahdistuu mielikin, sitten kärsii sosiaalinenkin elämä. Syöksykierre on valmis.

Luomuruokahan olisi ihanteellisinta, mutta ei aina saatavilla -tai sitten elämän hektisyys vie pohjan hyviltä yrityksiltä valmistaa itse ruokaa alusta alkaen. Minä en ainakaan kovin stressaantuneena aloita ruuan valmistusta, ellei ole kyseessä esim. vapaiden alku, jolloin ruuan valmistaminen laukaisee jännityksen ja olo helpottuu. Tärkeintä kuitenkin on, että stressaantuneena syö monipuolisesti ja terveellisesti, ettei  lipsahda sokerihöttöputkeen. Tässä muutamia nopeahkoja talviruokia -joiden tekemisessä voi olla enempi ja vähempi luomumpi, ihan olotilan mukaan.

Nopsa perunalaatikko

1(-2)pss perunasipuli sekoitusta/ viipaloituja luomuperunoita ja silputtua luomusipulia (kelta)

400g jauhelihaa/ luomu jauhelihaa + hirvenlihaa jauhettuna

Jauhettu liha ruskistetaan pannulla tai spotissa, lisää pippuri ennen kuin liha ruskistuu -laitan itse hyvin vähän suolaa

2,5dl Aura sinihomejuustokermaa/ luomukermaa ja luomu sinihomejuuston palasia (en ole ikinä nähnyt luomua sinihomejuustoa, mutta uskon sitä olevan -ahkerasti katselen aina luomumyymälöistä)

Ainekset sekoitellaan keskenään spottiin (savinen kannellinen spotti on paras ja helpoin talviruoka-astia) ja paistetaan uunissa 200-225 asteessa, kunnes laatikon pinta on kauniin ruskea, meillä leivinuunissa noin 2 tuntia.

Perunalaatikon kanssa sopii tarjottavaksi punajuuret tai punajuurisalaatti.

 

Lämmittävä ja helppo lihakeitto

6 pilkottua perunaa kiehumaan sopivan kokoiseen kattilaan, laitan vettä niin että pilkotut perunat peittyvät.

 Lisään joukkoon myös pakastejuurekset (isot) -jos teen tuoreista juureksista aloitan keiton teon niiden kuullottamisella ja lisään veden niiden päälle ja perunat kiehumaan...Pakastejuureksia käyttäessäni lisään luomu kasvisliemikuution antamaan makua -näin en tarvitse juurikaan suolaa. Sekaan voi pudottaa myös pari laakerinlehteä. Tarkastan liemen määrän ja maun..

Silppuan 1 sipulin ja kuullotan sen pannulla öljyssä. Lisään pannulle jauhelihan (400g) ja mustapippurin,   ruskistan huolella. Lisään joukkoon murskattua valkosipulia 2 kynttä.

Kun perunat alkavat olla melkein kypsiä, lisään ruskistetun sipulijauhelihasekoituksen ja annan kiehua hiljalleen vielä vähän -yleensä keiton valmistukseen ei mene kuin 40min. Lopuksi sekaan voi laittaa teelusikallisen kuivattua persiljaa.

Keiton joukkoon laitan hieman sulate/tuorejuustoa tarjoiluvaiheessa.

En ole mikään kokki tai keittokirjailija -joten varmasti joku tekee nämä ruuat paremmin. Haluan vain nostaa muutaman talven parhaimmista kotiruuista esille.

Nyt syömään!