Tänään kovan kaksiviikkoisen jälkeen pitäisi osata rentoutua. Jännitän, saanko pitää vapaapäiväni rauhassa lasten kanssa. Tämmöinen minä muun muassa pahimmillani olen. Olen väsynyt, tahdon rauhoittua -mutta aika ajoin se on hankalaa. Saan siis tehdä tänään töitä sen parissa.

Töissä kiirettä, mutta minulla oli ihan hyvä olotila. Maanantaina on puhtaaksikirjoitusta ja siitähän minä pidän, kuten tiedetään töissäkin.  Olen hoitoalalla, mutta ajoittain en koe tekeväni sellaista työtä, josta oikeasti nautin. Vastuu ja työn määrä kuormittavat liikaa, asiakkaat jäävät usein mielestäni vähälle -kokonaisuus kärsii. Olen ajatellut opiskelevani jotain sellaista ammattini lisäksi, josta voisin ammentaa iloa ja hyvää oloa asiakkailleni. Olen haaveillut esimerkiksi luontaishoitajan ammatista. Tärkeää olisi saada myös ihmisten tietoisuutta vanhuudesta ja elämästä hoivakodissa lisättyä -mietin välillä projekteja miten omaiset saataisiin mukaan vanhuksen arkeen ja juhlaan. Nämä ajatukset virkistävät ja väsyttävät, koska tiedän kaikki matkan mutkat. Onni on kuitenkin, että minulla on töitä -ja jos sieltä kaivataan niin elämäähän se vain on.

Levännyt hoitaja on kuitenkin myös hyvä hoitaja, joten nyt on aika rentoutua.